Kauntri gööl in the sidii

Kaupunki elämää päivä 1.

Viikon itsenäinen loma kaupungissa. Jaiks. Asun yksin veljen kämpillä viikon ja yritän tässä muka jotenkin lomailla samalla. Ainakin saan ensimakua yksin asumisesta, josta päästääkin tämän postauksen pohdintoihin yksinasumisen hyvistä ja huonoista puolista.

Ruoka: Pidän ruuanlaitosta ja on kiva kokeilla kaikenlaisia uusia juttuja, mutta kun kaapit ammottavat tyhjyyttään, niin ei sitä tule laitettua mitään erikoista. Eikä pelkästään itseään varten jaksa kokata suurempia. Kotonahan se oli eri asia, kun kaapeista löyty vaikka mitä makaroneista kanafileisiin. Täällä hyvä että edes suolapurkkia löytyi.. Sekin piti tuoda kotoa. Ruokaa tulisi laittaa ennen kuin on nälkä, niin siihen kokkaamiseenki jaksaa keskittyä. Tämä tyttö sen sijaan alkoi hamuilla ruokaa, kun maha huusi nälkäänsä. Eihän siinä auttanut kuin kauppaan mennä ja ostaa jotain nopeaa. Yh...

Kauppareissu: Tyynynpäällisiä, sisustustavaroita, pyyhkeitä, vaatteita, kynttilöitä.... miksi se katse hakeutuu kaikkeen muuhun kuin mitä ostoslistalla lukee. Oli ihana suunnitella ennen kauppaan menoa, mitä söisi viikon aikana. Sitten muistin minimaaliset keittiötilat ja päädyin valikoimaan valmisruokia. Kukaan ei ollut sanomassa mitä ostetaan, itse sai päättää ja ostaa ruuat. Niin, yllättävän kalliiksi tuli kauppareissu. Ei sitä ajattele ennen kuin itse joutuu ostamaan muutakin kuin pillimehun ja kolmioleivän. Ruokahan maksaa ja omilla rahoilla pitäisi nekin raskia ostaa. Ja siinä nälkäisenä tulisi vielä välttää heräteostokset niin makeisten kuin kynsilakkojen puolesta. Aurinkoisen ilman vuoksi lipesin ostoslistalta ja ostin jäätelön. Eihän se haittaa..


tytön asuminen näkyy jo kahden pojan solussa...

 Siivoaminen: Nauttisin tästäkin enemmän, jos kyseessä olisi oma asunto. Tavaroiden asettaminen omille paikoilleen ja omia ruutineja luoden. Asunto on nyt siinä kunnossa kuin voi olettaa, kun kaksi poikaa asuu samassa osoitteessa. Pölyä, kuolleita ötököitä, rasvatahroja seinillä... Siivoaminen kotona tuntuu lähes pakkopullalta, mutta täällä olen jo siivonnut kylpyhuoneen ja keittiön lattian. Vissiin alitajunta ymmärtää ettei kukaan muu tätä sotkua täällä siivoa. Miksi "oman"asunnon siivoaminen tuntuu lähes huvilta verrattuna lapsuuden kodin siivoamiseen?

Yksinäisyys: Oli yllättävää huomata, että yksin asuminen on aika yksinäistä. Asetuin tänne eilen ja ainoan kerran kun olen puhunut vuorokauden sisään oli kassaneidin kanssa käyty keskustelu. Apua! Tämä mykkäolo on aika outoa eikä itekseen osaa oikein puhua. Sitä vain on hiljaa kämpillä ja touhuilee asioita. Musiikin tahdissa laulaminen kenties helpottaa vähäsen puhumisongelmaani, taikka se on vain sitten alettava lukea kirjaa ääneen.


heräteostos vol. 2

 Tästä yksinelämisen ihanuudesta ja kamaluudesta nauttien taidan vilkaista, jospa sitä kehtaisi kaappeja vähän putsailla...

ps. onko kenelläkään ollut samanlaisia mietteitä asettuessaan omilleen?


Kanaa ja uutta valoa

Eipä tässä oltu kuin reilut kaksi kuukautta odotettu Elloksen pakettia, rupes mietityttämään oliko ne myyneet tuotteita "liikaa" niin ettei meille oisikaan riittänyt, kuten Hobbyhallin verhojen kanssa kävi. Ei siinä, postista odotettiin vain sellaista ihanaa, kromista pöytälamppua. Mielestäni hieman vanhahtava malliltaan, äidistä melko moderni. Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä, se olikin yllättävän iso. Nykyinen paikka on koulupöydällä, mutta omaan asuntoon muuttaessani se löytää paremmam paikan. Voi kun jo odotan että pääsee muuttamaan. Sormet ristissä siis odotellaan koulusta positiivista tulosta vielä lähes kuukauden päivät. Miksi siinä valinnassa menee näin myöhään?

Kesäkeleillä ei tee mieli mitään raskasta syödä hornettien ja vartaiden lisäksi, joten väsäsin nopeasti lounaaksi kanasalaatin: valmis pussi salaattia, ananasta, kanaa, tomaattia, kurkkua, keitettyä maissia, raejuustoa ja leipäkuutioita(tässä tapauksessa ympyröitä). Piti nälkää yllättävänki hyvin, vaikka kuvittelin ettei salaatti kauaa sitä pitäisi. Tai sitten koti- ja pihatöiltä sitä ei huomannut. Pian alkaa mansikanpoiminta savotta. "Jes"...

Dianaa ja Diamondseja

Tässä taannoin sain Diana kukka-amppelista väri idean kynsiini (tämä lakka ollut siis jo n. viikon kynsissäni, kivan nopeaa päivitystä tänne päin..) Tästä kuvasta ei kovin huomaa, että kukan keskus on vähän tummanviolettimäinen. Aluksi oli tarkoitus tehdä jotain puolikuu lakkausta, mutta koin sen liian monimutkaisena.

Dianan inspiroimana syntyi siis tällainen lakkaus, jostain kumman syystä pinta näyttää "karheammalta" kuin se on.

Lisäksi huulipuniin jo viime talvena hurahtaneena hankin jälleen uuden punan varastooni. Sitä täydellistä väriä en ole vielä löytänyt, kun en edes tiedä mitä väriä etsiä. Nudea vaiko jotain punaista... Tämä on Maybellinen Colorsensational 445 Mango Diamonds. Sopivan vaalea -ei hyppää silmille muusta meikistä.

kuva otettu auringossa, jossa väri näyttää himpun liian vaalealta.

Jokkis

Viikonloppuna tuli käytyä jokkis eli jokamieskisoissa. Tässä tapauksessa kilpapaikkana oli soramonttua muistuttava rata.

Olen käynyt katsomassa kisoja pariin otteeseen, mutta viimeisimmät muistikuvani kuitenki kisoista ovat ne, kun leikin käpylehmillä radan vieressä. Oli siis aika käydä siellä uudestaan.

En sitten tiedä mikä siinä kiinnostaa, mikään formula taikka ralli ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta "romu" autojen menoa on mukava katsella.... Myönnettäköön että jokkiskärpänen on puraissut minuakin: haluaisin myös ajamaan kilpaa.

Mökillä kyllä odottaisi yksi peltoauto kunnostustaan, mutta noo, sitä ihmettä odotellessa: