maanantai 29. elokuuta 2011

Broileriratatouille


Ainekset (n. 6:lle)
- n.250g herkkusieniä
- 600g broilerisuikaleita
- paprika
- kesäkurpitsa
- 2 tomaattia
- yrttinen tomaattimurska
- sipulia
- 3rkl rypsiöljyä

Ruskista kana ja lisää rypsiöljy sekaan. Lisää sipuli. Kuutoi sienet, paprika, kkurpitsa ja tomaatti. Lisää joukkoon. Paista kunnes kasvikset pehmenevät ja lisää murska joukkoon. Kiehauta.

Tarjoile vastapaistetun patongin kanssa. (Itse lisäsin kaveriksi riisiä, kun isosta annoksesta riittää monelle päivälle, niin "kavereita" vaihtelemalla saa annoksiin vaihtelua. Riisin lisäksi lisukkeeksi passaa peruna ja spagetti)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Sisustajat huomio

Pienessä opiskelija-asunnossani huomasin muutaman ongelman, joihin kaipaisin neuvoja/niksejä.

Ongelma yksi:

Makuuhuoneeni ikkuna osoittaa suoraan rivitalojen muodostaman neliön "sisäpihalle". Kaikki mitä huoneessani tapahtuu, näkyy helposti myös naapureilleni. Sälekaihtimien jatkuva kiinni pitäminen ei houkuttele. Oma ideani olisi laittaa ikkunaan alareunaan/puoleenväliin sellainen pitsi"kappa", mutta tulisiko siitä liian mummolamainen?

Ongelma kaksi:

Valkoiset seinät. Mitä tehdä, kun seiniä ei saa maalata eikä siihen saa naulata? Sisustustarra odottelee kyllä jo seinälle pääsyä, mutta jotain muutakin haluaisin. Julisteet eivät kovin houkuttele ja niissä harvoin löytyy mieluista kuvaakaan.

Ihanaa, kun sain vihdoin netinkin toimimaan! Muutaman päivän netittömyys alkoi jo tuntua kamalalta. Miten paljon sitä onkaan netistä riippuvainen?!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Mennään

Nyt on blogissa pientä hiljaisuutta, kun tämä maalaistytteli muuttaa pieneltä paikkakunnalta toiselle. Kirjoittelen sitten enemmän, kun olen saanut asiat taas luistamaan. Whiii! :)

torstai 11. elokuuta 2011

Pientä hempeilyä


Pieni näpertelypostaus tähän väliin (asiasta ei-kiinnostuneille tiedoksi). Ostin tässä eilen kaikenlaista askartelutavaraa ja tänään niitä oli pakko päästä testailemaan. Tein perhoskortin, jonka teon aloitin 3D tarralla, joka pitää itse koota. Kyseisessä vihkossa on 8 erilaista mallia, joista irrotetaan palaset ja kootaan kolmiuloitteiseksi tarraksi. Noita kaksipuoleisia tarroja vaan menee paljon ja jostain niitäkin pitäisi saada lisää..


Kuvat on otettu hämärässä, siksi huono laatu. Tässä valmis "tarra", tarrapintaahan tässä ei ole vaan pitää liimaa käyttää. Jos ei oma silmä kerro, missä järjestyksessä osat menevät, on vihkon reunaan ne numeroitu.


Seuraavaksi käytin omasta lapsuudestani tuttuja "raaputus tarroja". Eli kyseinen kuva, joka halutaan paperille, leikataan ja asetetaan paikoilleen. Sitten se "raaputetaan" kiinni ja poistetaan ylimääräinen kalvo päältä. Ihmeen tiukkaan tarttuu, kun kunnolla raaputtaa.


Tässä on raaputettuna. Pieni sommitteluvirhe tuli, mutta lopuksi sen kuitenki pystyi peittämään. Todella kiva tämä pitsi kuvio, tulen innokkaana askartelijana kyllä näitä ostamaan lisääkin! Helppoa ja nättiä :)


Valmis kortti, vain teksti puuttuu, mutta eipä minulla vielä ollut tilaisuutta tälle kortille. Halusin vain päästä kokeilemaan ja ihanan hempeä kortti siitä syntyi.


Nyt vain tekisi mieli tehdä toinenkin... ja kolmas... mutta ei liikaa kerralla (;

maanantai 8. elokuuta 2011

Heinistä silkkiseksikö


Minulla on jo vuoden päivät ollut projektina hiusten kasvattaminen. Laiskana kaikenmaailman kosmetiikan käyttäjä se hiusten erityinen hoitaminen on jäänyt vähemmälle. Ja kesällä se suojaaminen. Värihän kulahti nopeasti ja jokainen yhtä laiska hiustenhoivaaja kuin minä, tietää miten niille latvoille käy. Pelkkää heinäähän ne ovat kaikista hiusnaamioista huolimatta.

Tässä sitten kävin kampaajalla ja moneen kertaan pohdittiin leikataanko tuo heinäpeltoa muistuttava latvusto pois. No eihän sitä pitkän vuoden kasvattamisen jälkeen senttiä enempää raskittu. Kampaaja kuitenkin ehdotti minulle hiuksiin jätettävää hoitoainetta, koska en sellaisia pois-pestäviä muista/jaksa käyttää. Omiin hiuksiini riittää yksi tippa tuota ölymäistä ainetta ( Wella Enrich ) ja latvat näyttävät hetkessä paremmilta. Ja tuntuvat vähäsen vähemmän karheilta. Tolkuttomastihan tuota ei kannata latvoihin läträtä taikka pää alkaa näyttää rypsiölytynnyrissä uitetulta. Kokeiltu on ja hiukset sekä mieli tykkää!

Onko teillä millaisia ongelmia omien hiustenne kanssa?

tiistai 2. elokuuta 2011

Mummo ankan mustikkapiirakka (mustikkakukot)

Kutsun näitä "kannellisia" piirakoita mummo ankan piirakoiksi, koska tarkkasilmäisenä olen huomannut kyseisen ankkalinnan asukin leipovan vastaavanlaisia piirakoita..


 Pohja:
4½ dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
125g margariinia
1 muna

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää margariini paloina joukkoon. Nypi taikina murumaiseksi ja lisää muna sekä 1-2 rkl kylmää vettä. Sekoita taikina käsin kiinteähköksi palloksi ja laita jääkaappiin tunniksi.

Täyte:
tuoreita mustikoita
sokeria
vehnäjauhoja

Vuokaan: jaa taikina kahdeksi yhtä suureksi palaksi ja kauli ne ympyröiksi. Aseta niistä toinen n. 23cm halkaisijalla olevaan voideltuun vuokaan. Lisää survotut mustikat, joihin lisätty hieman sokeria ja vehnäjauhoja. Töki haarukalla kanteen reikiä sen vielä olematta piirakan päällä...  Aseta kansi paikoilleen ja nypi reunat kiinni mahdollisesti vettä apuna käyttäen.

Muffinivuoat: lähes sama kuin vuokaan, mutta kokoa vaan pienemmäksi. Suosittelen vahvempien vuokien käyttöä kuin kuvassa, niitä kaksi päälekäin eikä ole kovin kestävä.

Huomaa: täytettä ei kannata laittaa ihan piripintaan tai käy kuten itselle, tulevat ylite.

Paista 225 asteessa noin 30 min piiraan koosta riippuen.