Hiekkakissa

Kaupunki elämää päivä 4.

Nirsknirsknitinnatinklonkklonkklonkklonkklonk... Pyöräily ukin vanhalla Monarkilla on sitten niin rentouttavaa. Aamut alkavat pumppaamalla ja alamäessä renkaat liikkuvat sivuttaissuunnassa huolestuttavan paljon.

Tänään kävin kiertelee parissa kaupassa aleostoksia, mukaan tarttu kynsilakkaa ja bolero. Sekä istumassa rannalla, biksuja ei ollut epäonnekseni täällä mukana. Voi että oli lämmin ilma ja vesi.

Rakensin vesirajaan hiekasta kissan, aikaa meni lähes tunnin ja olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Se, että pesin käteni ja siirryin pari askelta luonnokseni luota, eräs pikku poika (1-3v) tuli katsomaan kissaani ja kaatoi ämpärillisen vettä sen niskaan. Pojan kasvoista oikein näki, että se nautti saadessaan pilata työni. Olihan poika katsellut jonki aikaa, kun sitä rakentelin. Tack.

Suomineito

Kaupunki elämää päivä 3.

Voisin jopa tottua tähän. Elämään kaupungissa siis. Nythän se on vielä sellaista hapuilua kaiken toiminnan kanssa. Termi "kuin peura ajovaloissa" kuvaa hyvin kauppareissujani. Kamalasti valittavaa, eikö vähempikin riittäisi? Miten yksille leikkeileillekin voi olla kokonainen pitkä hyllyrivi valittuna? Maalaiselämä oli jotenki vaivattovampaa. Esim. pyöriä ei tarvitse huolehtia lukkoon, parhaimmillaan jotku pyörät makaavat kaupan vierustalla viikkoja kenenkään koskematta. Osa jättää jopa autonsa päälle käydessään pikaisesti kioskilla. Täällä pitää pitää tavaroistaan parempaa huolta.

Jottei tästä tulisi ihan kuvaton päivä, tässä on viikko sitten lakkailemani kynnet. Tuleeko teillekin Suomifiilis mieleen? En tiedä onko hyvä että on niin suomimaiset, mutta en jaksanut poistaa.

 ja kynnen pielestähän ei loista ensinki käyttämäni keltaisen lakan rippeet. suomi-ruotsi meininkiä vahingossa?

Vielä muutama päivä ja sitten töihin. Onhan tässä saanut ihan kunnolla lomailla (maaliskuusta asti...)

ei Se House

Kaupunki elämää päivä 2.

Kävin ostamassa lahjaksi saamallani lahjakortilla pehmoista tulevaan kotiini (jota huonolla tuurilla saan odottaa ensi vuoteen asti). Kaikki tekstiilit Housen.

"Vieraspyyhkeitä". Ihan sopiva koko mielestäni käsi- ja kasvopyyhkeiksi. Miksi siis ostaisi isompia, etenkin jos pienemmätki ovat hyvännäköisiä.

Kylpypyyhe, ihanan pehmoinen ja hei, miten toi Bath -teksti? Upea ois kaksi tämmöistä pyyhetangolla... Pikkasen odotan liikoja ensiasunnolta (: Mut unelmoida saa aina.

Sekä pussilakana. Piti pitkään miettiä tämä vaiko beige-valkoinen raita. Nappi kiinnitys helmassa, joten täkin pitäisi pysyä paikallaan tämmöiselläkin villillä nukkujalla.

Ilta aurinko paistaa ihanasti asuntoon nostaen huoneen lämpötilaa tuntuvasti. Kuin olisi ulkomailla, heh. (:

Lämmintä alkanutta viikkoa vain!

Kauntri gööl in the sidii

Kaupunki elämää päivä 1.

Viikon itsenäinen loma kaupungissa. Jaiks. Asun yksin veljen kämpillä viikon ja yritän tässä muka jotenkin lomailla samalla. Ainakin saan ensimakua yksin asumisesta, josta päästääkin tämän postauksen pohdintoihin yksinasumisen hyvistä ja huonoista puolista.

Ruoka: Pidän ruuanlaitosta ja on kiva kokeilla kaikenlaisia uusia juttuja, mutta kun kaapit ammottavat tyhjyyttään, niin ei sitä tule laitettua mitään erikoista. Eikä pelkästään itseään varten jaksa kokata suurempia. Kotonahan se oli eri asia, kun kaapeista löyty vaikka mitä makaroneista kanafileisiin. Täällä hyvä että edes suolapurkkia löytyi.. Sekin piti tuoda kotoa. Ruokaa tulisi laittaa ennen kuin on nälkä, niin siihen kokkaamiseenki jaksaa keskittyä. Tämä tyttö sen sijaan alkoi hamuilla ruokaa, kun maha huusi nälkäänsä. Eihän siinä auttanut kuin kauppaan mennä ja ostaa jotain nopeaa. Yh...

Kauppareissu: Tyynynpäällisiä, sisustustavaroita, pyyhkeitä, vaatteita, kynttilöitä.... miksi se katse hakeutuu kaikkeen muuhun kuin mitä ostoslistalla lukee. Oli ihana suunnitella ennen kauppaan menoa, mitä söisi viikon aikana. Sitten muistin minimaaliset keittiötilat ja päädyin valikoimaan valmisruokia. Kukaan ei ollut sanomassa mitä ostetaan, itse sai päättää ja ostaa ruuat. Niin, yllättävän kalliiksi tuli kauppareissu. Ei sitä ajattele ennen kuin itse joutuu ostamaan muutakin kuin pillimehun ja kolmioleivän. Ruokahan maksaa ja omilla rahoilla pitäisi nekin raskia ostaa. Ja siinä nälkäisenä tulisi vielä välttää heräteostokset niin makeisten kuin kynsilakkojen puolesta. Aurinkoisen ilman vuoksi lipesin ostoslistalta ja ostin jäätelön. Eihän se haittaa..


tytön asuminen näkyy jo kahden pojan solussa...

 Siivoaminen: Nauttisin tästäkin enemmän, jos kyseessä olisi oma asunto. Tavaroiden asettaminen omille paikoilleen ja omia ruutineja luoden. Asunto on nyt siinä kunnossa kuin voi olettaa, kun kaksi poikaa asuu samassa osoitteessa. Pölyä, kuolleita ötököitä, rasvatahroja seinillä... Siivoaminen kotona tuntuu lähes pakkopullalta, mutta täällä olen jo siivonnut kylpyhuoneen ja keittiön lattian. Vissiin alitajunta ymmärtää ettei kukaan muu tätä sotkua täällä siivoa. Miksi "oman"asunnon siivoaminen tuntuu lähes huvilta verrattuna lapsuuden kodin siivoamiseen?

Yksinäisyys: Oli yllättävää huomata, että yksin asuminen on aika yksinäistä. Asetuin tänne eilen ja ainoan kerran kun olen puhunut vuorokauden sisään oli kassaneidin kanssa käyty keskustelu. Apua! Tämä mykkäolo on aika outoa eikä itekseen osaa oikein puhua. Sitä vain on hiljaa kämpillä ja touhuilee asioita. Musiikin tahdissa laulaminen kenties helpottaa vähäsen puhumisongelmaani, taikka se on vain sitten alettava lukea kirjaa ääneen.


heräteostos vol. 2

 Tästä yksinelämisen ihanuudesta ja kamaluudesta nauttien taidan vilkaista, jospa sitä kehtaisi kaappeja vähän putsailla...

ps. onko kenelläkään ollut samanlaisia mietteitä asettuessaan omilleen?


Kanaa ja uutta valoa

Eipä tässä oltu kuin reilut kaksi kuukautta odotettu Elloksen pakettia, rupes mietityttämään oliko ne myyneet tuotteita "liikaa" niin ettei meille oisikaan riittänyt, kuten Hobbyhallin verhojen kanssa kävi. Ei siinä, postista odotettiin vain sellaista ihanaa, kromista pöytälamppua. Mielestäni hieman vanhahtava malliltaan, äidistä melko moderni. Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä, se olikin yllättävän iso. Nykyinen paikka on koulupöydällä, mutta omaan asuntoon muuttaessani se löytää paremmam paikan. Voi kun jo odotan että pääsee muuttamaan. Sormet ristissä siis odotellaan koulusta positiivista tulosta vielä lähes kuukauden päivät. Miksi siinä valinnassa menee näin myöhään?

Kesäkeleillä ei tee mieli mitään raskasta syödä hornettien ja vartaiden lisäksi, joten väsäsin nopeasti lounaaksi kanasalaatin: valmis pussi salaattia, ananasta, kanaa, tomaattia, kurkkua, keitettyä maissia, raejuustoa ja leipäkuutioita(tässä tapauksessa ympyröitä). Piti nälkää yllättävänki hyvin, vaikka kuvittelin ettei salaatti kauaa sitä pitäisi. Tai sitten koti- ja pihatöiltä sitä ei huomannut. Pian alkaa mansikanpoiminta savotta. "Jes"...

Dianaa ja Diamondseja

Tässä taannoin sain Diana kukka-amppelista väri idean kynsiini (tämä lakka ollut siis jo n. viikon kynsissäni, kivan nopeaa päivitystä tänne päin..) Tästä kuvasta ei kovin huomaa, että kukan keskus on vähän tummanviolettimäinen. Aluksi oli tarkoitus tehdä jotain puolikuu lakkausta, mutta koin sen liian monimutkaisena.

Dianan inspiroimana syntyi siis tällainen lakkaus, jostain kumman syystä pinta näyttää "karheammalta" kuin se on.

Lisäksi huulipuniin jo viime talvena hurahtaneena hankin jälleen uuden punan varastooni. Sitä täydellistä väriä en ole vielä löytänyt, kun en edes tiedä mitä väriä etsiä. Nudea vaiko jotain punaista... Tämä on Maybellinen Colorsensational 445 Mango Diamonds. Sopivan vaalea -ei hyppää silmille muusta meikistä.

kuva otettu auringossa, jossa väri näyttää himpun liian vaalealta.

Jokkis

Viikonloppuna tuli käytyä jokkis eli jokamieskisoissa. Tässä tapauksessa kilpapaikkana oli soramonttua muistuttava rata.

Olen käynyt katsomassa kisoja pariin otteeseen, mutta viimeisimmät muistikuvani kuitenki kisoista ovat ne, kun leikin käpylehmillä radan vieressä. Oli siis aika käydä siellä uudestaan.

En sitten tiedä mikä siinä kiinnostaa, mikään formula taikka ralli ei kiinnosta pätkän vertaa, mutta "romu" autojen menoa on mukava katsella.... Myönnettäköön että jokkiskärpänen on puraissut minuakin: haluaisin myös ajamaan kilpaa.

Mökillä kyllä odottaisi yksi peltoauto kunnostustaan, mutta noo, sitä ihmettä odotellessa:

Guddi

Kävin lakkiaisrahoillani turruttamassa vähän tädiltäni perittyä himoa laukkuihin, joita olen tiuhaan tahtiin myös yrittänyt myödä pois nurkista pölyttymässä. Tämä kaunokainen kuitenkin tarttui mukaani monine ominaisuuksineen. Myydä selitti minulle minuutti tolkulla laukun "erikoisuuksia". Selvä, melkein vois sanoa että kaikki löytyy.

+koko, väri, irrotettava olkahihna, hopeiset yksityiskohdat

+ mukana tullut pöytälaukkukoukku vai millä nimellä sitä nyt kutsuttiin. Ensin epäröin, että eihän tollane mitenkään toimi, mutta kyllä se vaan toimii.
+ tila kannettavalletietokoneelle, kolme vetoketjutaskua (ulkona 1 ja sisällä 2) sekä kännykälle tasku ja kaksi "lokeroa" jotka jakaa vetoketjullinen taskuseinämä.
- Vetoketjujen yksityiskohdat jokaisessa vetoketjussa liikaa
- Läppä vaikea sulkea laukun ollessa ei-pullollaan

Tässä vielä parempi kuva netistä etsittynä:

Bagsac Guddi

M niinkuin

mäkäräinen.

Mistä niitä syöpäläisiä oikein tulee? Tekisi mieli nauttia todenteolla auringosta ja ulkona oleskelusta, mutta ne pienet paholaiset pörräävät kimpussa jatkuvasti. Mitään karkotteita en uskalla käyttää laikukkaan ihon pelossa, mutta jotain kyllä täytyis keksiä. Kuistilla lukiessani ja kynsiä lakkaillessani näitä pieniä ystäviä oli todellakin liiaksi asti.

Tänään pestiin mummon kanssa mattoja (koti pihalla hetekan päällä luonnon vesistöjä säästellen) mutta todellisuudessa nautimme mansikkatuuteista ja eno teki suurimman työn. Mitäs sitä siihen pistämään omaa lusikkaa soppaan, kun näytti se onnistuvan ilmankin. Sain myös ensimmäiset rusketusraitani ja valkoisen laikkuni rintaani, joka on jo parina kesänä alkanut ilmestyä.

Huomenna olisi koiran häkin uudelleen maalausta (viimeksihän se maalattiin vuonna 1990). Siihen asti toivon pikkusen pysyttelevän kopissaan, koska mäkäräiset kiusaavat sitäkin. Kaikki karvattomat/vähä karvaiset kohdat on syöty. Pitäisi netistä etsitä mahdollinen mäkäräkarkoite koirallekin.

Niinpä niin, osataan me kaikki ottaa rennosti välillä.

Oksittu

Oksaiset kesäkynnet osa 1. Kuviosta oli tarkoitus tulla hieman koukerompi, mutta käden vakautta pitää vielä harjoitella rutkasti, joten viivat muodostavat erehdyttävästi oksa kuvion kynnelle. Ei siinä mitään, ei pahalle näytä tämäkään. Kesässä on se ihanaa, että uskaltaa käyttää kirkkaampia värejä (tämä lakkaus ei niihin kyllä kuulu) ja tietyt värit näyttävät todella hyvältä ruskettuneen ihon kanssa. Siitä puheenollen, ylös, ulos ja aurinkoon lukemaan (:

Lakitettu ja juhlittu

Tulipa melkoinen kuva joukko lisättyä. Harmikseni kukaan ei muistanut ottaa kuvia juhlien aikana tarjoilusta taikka muutenkaan juhlahumusta. Valkolakkista tyttöä tosin kosiskeltiin kokoajan kuviin...

Meillä juhlittiin kahtena päivänä ja eilen meinasin jo nukahtaa istualleen vieraiden jutellessa jostain renkaan vaihdosta. Ei siinä mitään, mahtavat juhlat takana ja elämä edessä. Pitäisi vaan tietää mitä nyt. Vai pitäisikö?

Tämä väsynyt juhlia lähtee nyt auringosta nauttimaan ja onnittelee kaikkia lakin saaneita ja valmistuneita.

Ihanaa kesän alkua!