Kenkiä lakkiaisiin osa 2.

 Kengät Brandos.fi. Upeita, yksinkertaisia juhlakenkiä. Ehkä liiankin yksinkertaisia makuuni... Psst. yllä olevan kengät korko -Huh!

Ja viimeisenä taas varteen otettavia kenkiä, muttei mekkooni sopivia. Miten edhardy-kengät uppoavat teihin? (Kuvassa ensimmäinen ja toiseksi viimeinen)

Hullaantunut

Viime päivinä sain oudon inspiraation alkaa virkkaamaan. Äitini ja mummoni ovat "kovia" käsitöiden tekijöitä, enkä haluaisi käsityötaidon loppuvan minuun taikka tuleviin lapsiinikaan. Jotenkin pidän sitä arvossaan.  Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä ottaa äidiltä oppia käsityön saloihin.. Ihan hyvin tuo pitsin virkkaaminen sujuu, vaikkakin ensimmäinen pitsipöytäliina onkin hieman lainehtiva (: (Lue : liian löysällä käsialalla tehty)

Malli oli todella helppo ja yksinkertainen tämmöiselle ensi alkajalle. Nimi oli muistaakseni Kukka ja perhonen (tai perhosia) joten Googlettamalla löytyy varmasti paremmat ohjeet kuin mitä jos minä niitä rupeaisin selittämään.

Tällä hetkellä virkkaan välipitsiä, johon ei ole ohjetta, vaan kuvan mukaan pyrin samanlaista tekemään. Ihanaa puuhaa varsinki auringon paisteessa kuistilla. Ainoa vaan että mihin tekisin pitsin. Pyyhkeeseen, lakanaan, verhoon tms... Pitsiset vuodevaatteet olisivat todella ihanat, ja verhot, ja pyyhkeen pielet ja patalappu ja...

Oletteko te millaisia käsityöläisiä ja onko suvussa kulkevat taidot (esim. leipominen ja käsityöt) teille kuinka tärkeitä?

Tiikerikakku

Tiikerikakku:
250g margariinia
2½dl sokeria
4 munaa
4dl erikoisvehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2rkl kaakaojauhetta (sitä leivontaan tarkoitettua)
2rkl maitoa

Vatkaa pehmyt margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää yksitellen munat joukkoon. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja v.sokeri keskenään ja lisää taikinaan. Ota n. 1/3 taikinasta ja lisää siihen kaakaojauhe siivilän läpi ja maito. Kaada ensin vaaleasta taikinasta puolet voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Lisää tumma taikina ja lopuksi loput vaaleasta. Raitoja saat painelemalla lusikalla taikinaa. Paista 175 asteessa alatasossa 50-60min.

Kenkiä lakkiaisiin osa 1.

Koska mekostani löytyy valkoinen vyö, haluan kenkieni olevan myös valkoiset. Löysin ihan varteen otettavia valkoisia kenkiä Heppo nettikaupasta.



Tässä vielä muutamia sopivia kenkiä. Väriltään minulle vääriä...

Pääsiäis suunnitelmia

Yo-mekon tekoa, itse siis vain toimin mallina ja harsijana, äiti saapi tehdä sen vaativimman työn. Kuvassa näkyy lakanakankaasta tehty malli/harjoitus kappale. Itse se oikea mekko on sanoisikos että punajuuren pinkki plus luonnon valkoinen pitsivyö. Mustat kengät menevät siis pois valinnasta ja eiku valkoisia juhlakenkiä katselemaan :)

Olen jo maalannut valkoisella ukin tekemän pikkuapupöydän, tarkoitus olisi sabluunan avulla saada kukkakierre pöydälle. Saa nähdä miten toimii ja jaksaako koko sabluunaa edes leikata auki, vai pitäisikö vain luovuttaa ajoissa ja olla kokonaan yrittämättä.

Ihanaa pääsiäistä!

Viikonlopun jälkeen

 Ihastuin kaupan vaaleanpunaisiin tulppaaneihin heti ja minun oli pakko saada kimppu kotiin asti. Jos en saa ruukussa kasvatettavia kukkia pysymään hengissä niin ostellaan viikottain ihanuuksia maljakkoon, käyhän se niinkin, mutta tulee aikas kalliiksi...

Sunnuntaina saimme nauttia naapurinlapsien virpomisista (vain kaksi tuntematonta lasta kävi ja antoivat vain yhdellä sulalla koristellun oksan) sekä kävin ensi kertaa äänestämässä.

Juhlin myös 19vuotis syntymäpäiviäni vkloppuna ja yksi lahja oli uudet lenkkikengät. Nam mikä väri, mutta eikö lenkkareista voisi kuitenkin suunnitella paljon tyylikkäämpiä, niin että niillä kehtais kulkea muuallaki kuin lenkkipoluilla. Ärsyttää ostaa jokaiseen tilaisuuteen/tapahtumaan omat kenkänsä.

 

Persillia on saanut kaverikseen pari muutakin yrttiä. Mikä lie yrtti-intoilija minustahi tulluna :-)



Tämä on hyvä lopettaa viimeisten kakunpalasten kuviin. Aurinkoista viikkoa!

ISMEJÄ

Posti toi taas Cutrinin hiustuotteita, joihin olen aivan hullaantunut. Hinnat tosin ovat normi tuotteita kalliimpia, mutta toimivat todella hyvin omaan kuivaan ja käsiteltyyn hiuspehkooni. Colorism hiusnaamion tulisi pitää värini kirkkaana, will see. Sekä korjaava repairism shampoo, jota sarjaa muistaakseni omistan jo hiusnaamion verran. Olen pitänyt.

Viikonloppu menee syntymäpäiviä juhliessa ja kirpputoritavaroita roudaillessa. Nykyään kaikki päivät (vapaapäivät- voi tätä tekemättömyyden ihanuutta!) ovat menneet todella nopeasti. Miksi? Nenä kirjassa lämpimän peiton alla on yllättävän aikaa vievää hommaa. Ja rentouttavaa. Kesälläkin vietän paljon aikaa nenä kirjassa ja yleensä koluan hyvän kirjailijan löydettyä kaikki hänen teoksensa putkeen. Kyllä kirjasto ja ihan oikea kirja voittavat kirjan lukemisen tietokoneen tai vastaavan näytöltä, vai kuinka? Entä oletteko te miten lukevaista sorttia?

Mekkoja lakkiaisiin osa 2.

Ensimmäinen mekko on kauniin yksinkertainen ja samalla juhlava, mutta ei ehkä kuitenkaan isorintaiselle ja -mahaiselle sopiva malli, sekä liian vaikea lähteä itse ompelemaan, kuten me tänä vuonna teemme parhaan istuvuuden saamiseksi. Kuvista haen vain inspiraatiota mekkoon, jota voi käyttää myöhemminkin muodin muuttumisesta huolimatta. Toinen mekko on väriltään ja helmaltaan kaunis. Mutten ehkä kuitenkaan näkisi kyseistä mallia päälläni, ja toki rinnukset ruusut eivät päätyisi omaan mekkooni mistään hinnasta. Kolmas mekko on kenties liian arkinen? Ehkä, mutta silti kaunis ja ei liian juhlava, kuten mekkoni haluan. Syvään uurrettu kaula-aukko vain mietityttää...



Neljäs mekko on kauniista kankaasta ja ilman tuota tyhjentyneen pelastusrenkaan näköistä härpäkettä olisi todella kaunis, mutta kenties liian yksinkertainen? Viides mekko on kokonaisuudessaan kiva, mutta siihen se sitten jääkin. Ei ehkä lakkiaismekko ainesta. Viimeinen mekko. Ei ei pääkalloja, mutta pitsiä<3 ja yksiolkain<3 Joo! Muttei ole silti pitkän mekon voittanutta.

Mekot Vero Moda

Stressaamisesta ja epävarmuudesta

Olin koko peruskouluaikani ns. koulukiusattu. Ainoat kaverini syrjivät minua ja saivat minut tuntemaan itseni vähempiarvoiseksi, kun he eivät noteeranneet mielipiteitäni ollenkaan. Minä kasvoin siihen hiljaisen tytön rooliin taka-alalla. Sitten meidän kolmen tytön kopla hajosi ja jäin kahdelleen toisen kaverini kanssa. Minusta tuli hänestä riippuvainen enkä uskaltanut tutustua muihin ihmisiin. Vaikka olen melkein päässyt tämän kaiken ylitse, menneisyys on silti muovannut minusta sen mikä olen edelleenkin. Hiljainen tyttö siellä nurkassa, joka ei uskalla katsoa muita silmiin.

Onneksi olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, joiden seurassa uskallan puhua, enkä tunne etteikö minua arvostettaisi. Silti vieraille ihmisille puhuminen jännittää edelleen. Jännitän, jos pitäisi soittaa esim. virallinen puhelu jonnekin konttoriin, kuten nyt pitäisi soittaa uskonnon opettajalle, miten yo-kirjoitukset meni. En uskalla, jännitän. Tiedän ettei siinä ole mitään jännitettävää, opettajalle soittamisessa. Jännitin myös yksin matkustamista tätini luokse isompaan kaupunkiin. "Onhan tämä oikea juna?" "Missä minä nousen pois kyydistä?" jne...

Jännitys on jatkuvaa ja se on muuttunut stressaamiseksi. Nämä asiat joita olen ennen jännittänyt, nyt stressaan. Keho käy jatkuvasti kierroksilla, enkä puhu stressaamisesta siinä normaalissa muodossa. En stressaa ns. henkisesti vaan vatsallani. Tavallaan piilostressaan, koska tunnen stressin mahassa, miten se alkaa myllätä ja menee kipeäksi. Tämä alkoi lukion ensimmäisenä vuonna.

Sitten huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Pääsin tutkimuksiin ja lääkäri totesi, että sairastan lievää crohnin "tautia" ja sain sitä helpottamaan onneksi lääkkeet. Ne todellakin toimivat, vaikkeivat ne tee muuta kuin pitävät vatsani jonkun pitoisuuden oikeana. Nyt kirjoitusten jälkeen en ole syönyt lääkkeitä, koska uskoin, etten tarvitse niitä. Mitä minä stressaisin, kun ei ole kouluakaan?

Olin väärässä. Minulla on jatkuvasti pala kurkussa ja jännitän, stressaan. Stressaan sille opettajalle soittamista, stressaan pääsenkö läpi yliopiston ennakkotehtävästä, stressaan ehdinkö ajoissa sovittuun tapaamiseen, stressaan käydä koirani kanssa lenkillä, koska pelkään sen vetävän itsensä taas pannasta irti, stressaan siitä että minun pitäisi siivota huoneeni mutten jaksa, stressaan kuukautisistani, stressaan puhua äidilleni tunteistani ja ihmissuhteistani jne... Tämä tunne vain pahenee päiväpäivältä, mutten haluaisi palata popsimaan lääkkeitä. Haluaisin selvitä ilman niitä, mutta se mahdollisuus näyttää vielä liian kaukaiselta.

Hyydytettävä mansikkakakku

Hyydytettävä mansikkakakku:Pohja: 750g voita, 150g ruis-digestivekeksejä.

Aseta leivinpaperista leikattu irtopohjavuoan pohjan (22-24cm halk.) kokoinen pala vuokaan sekä (en itse laittanut näitä suikaleita, koska käytin silikonista vuokaa) erikseen leikatut suikaleet vuoan reunoille. (Paperit tarttuvat paremmin märkinä) Sulata seuraavaksi voi ja hienonna keksit muruiksi ja sekoita sulaneen voin kanssa. Laita seos vuoan pohjalle tasaisesti.

Täyte: 5-6dl mansikkalohkoja tai 2½-3dl mansikoita soseena, 1½ dl sokeria, 1tl vaniljasokeria, 7 liivätelehteä, 2dl kuohukermaa, 2rkl sitruunamehua, 1prk/200g maustamatonta tuorejuustoa sekä 1prk/250g maitorahkaa.

Siivilöi pakastemarjoista (tähän aikaan vuodesta tuskin vielä tuoreita mansikoita on) mehu talteen. Soseuta marjat. Lisää tähän sokerit. Laita liivatelehti likoon viideksi (5) minuutiksi kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Purista vesi pois liivatteista ja liota ne kiehuvan kuumaan sitruunamehuun -ei saa keittää! Sekoita tuorejuusto, rahka ja marjasose keskenään. Lisää valuttaen ja samalla sekoittaen liivatesitruunaliemi mukaan. Viimeisenä sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja peitä foliolla. (Ohje käskisi nyt kakun antaa odottaa jääkaapissa huomiseen, mutta itse tein kakun aamusta ja jatkoin illasta seuraavanlaisesti...)

Kiille: 2dl punaista mehua -voit käyttää aiemmin siivilöityä mehua, 1dl hyytelösokeria.

Jos haluat kiilteeseen marjoja, lisää ne ennen kiilteen laittoa. Kuumenna mehu kattilassa kiehuvaksi ja lisää hyytelösokeri. kiehauta. Anna jäähtyä kolmesta neljään (3-4) minuuttiin ja kaada kakun päälle. Anna kakun olla kylmässä vähintään 2tuntia ennen tarjoilua, jotta kiille ehtii jähmettyä.

En ehtinyt saada kuvaa kokonaisesta kakusta, koska se meni parempiin suihin ennen kuin ehdin kameran kanssa paikalle(:

Jotain valmistunutta

Tämä projekti ei kyllä vielä ole ihan valmis, kun neliöitä tulisi virkata reilusti yli 90kpl ja vasta puolivälissä ollaan. Mitä niistä siis syntyy? Tyynynpäällinen.

Yli kaksimetrinen kaulahuivi odottaa vain lankojen päättelyä ja ensitalvea. Kuvassa hieman liian keltainen väri, mutta luonnonvalkoisesta huivista on siis kyse.

Lapaset tehty kaksinkertaisella langalla, koska koira söi edelliset lämpimät hanskani käyttökelvottomiksi. Näistä tuli hieman liian pienet, paitsi peukalon kohdalta, jonne mahtuisi kaksin kappalein peukaloita, johtunee siitä että kaksi lankaa käyttäytyy yhdessä eritavalla kuin yksi.. Väreinä kirkas punajuuren pinkki ja sininen, joka hieman saa violettia sävyä pinkin kanssa.

Sekä viimeisenä yksinkertainen panta. Lähitulevaisuudessa aion yrittää hieman monimutkaisempaa, kenties palmikoita, koska nyt tuo sileänä neulottu lähtee ikävästi rullalle kiertymään..

Pinaattiohukaiset

Pinaattiletut:maitoa 4dl, yksi muna, 1½tl suolaa, 2½dl vehnäjauhoja, 1rkl öljyä sekä yksi pussi (n.150g) pakastepinaattia. Muista ottaa pinaatti hyvissä ajoin sulamaan, taikka sulata se mikrossa, kuten tämä neiti hätähousu teki.

Sekoita kaikki ainekset maitoon ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista lopuksi juoksevan margariinin kanssa. Valmiita lettuja maistellessa tuli ilmi, että taikinaan olisi voinut pistää mukaan hyppysellisen sokeria.

Rehun kasvatusta

Olen itse todella surkea pitämään kasvejani hengissä, milloin kuivatan kaktuksen kuoliaaksi milloin käristän muratin hengiltä liiallisella valolla. Äitini on lähes yhtä hyvä kasvien kanssa, etenkin niiden taimien. Ne kasvavat todella hitaasti taikka eivät ollenkaan. Mutta jos saman pussin siemeniä ja multaa istutetaan mummolan olohuoneen ikkunan alle kasvamaan ja maahan istutusta odottamaan, nii nehän kasvavat ihan silmissä -vaikka mummo ei niitä enää jaksa itse paljoa hoitaakaan.

Olin jo antanut periksi sille, etten saa mitään kasvia pidettyä hengissä kuukautta enempää. Siksi omistan jo yhden tekotukan, mutta eiväthän ne ole läheskään sama asia kuin oikea. Omaan asuntooni haluaisin kukkien tuoksua läpi vuoden. Olisikohan jotain todella -tarkoitan siis todella- helppo hoitoista kasvia olemassa, joka olisi myös kaunis. Tai sitten ostan maljakkoon aina tarvittaessa uuden kimpun kukkia. Mikä sitten herätti toivoni viherpeukaloisuudestani? Persilliani, joka lähti piiiitkän odottamisen jälkeen kasvamaan. Jeij.

Tämän kanssa tosin olen onnistunut joka vuosi hyvin. Raeruohon. Joo, aika myöhäänhän tämän pistin kasvamaan, mutta meidän perheessä pääsiäistä ei kovin hehkuteta sisustuksella, ja se on harmi. Kodin pukeminen kevätasuun toisi tarvittavaa piristystä loskakelien painoksi. Ja sen verran laiskana ihmisenä pistin ruohon kasvamaan märälle paperille. En ole vuosiin käyttänyt multaa raeruohon kanssa ja toimii näinkin, paperi on vain muistettava pitää kosteana.

Jotain taas sen väristä

Tuli käytyä viikonloppuna tädin luona "etelämmässä" ja pari mukavaa vaaleanpunaista juttuakin tuli mukaan. Lasinen kippo kannella, juuri sopiva korujen säilytykseen. Lisäksi helmikorvakorut ja hopea/vaaleanpunainen sormus. Ensimmäisen kuvan koruhan on jo aiemmin nähty våga kaulakoruni.

Mukava oli kävellä kaupungilla sellaisen 70x100cm kokoa olevan pahvin kanssa, jota ei saanut rullalle eikä edes kunnolla taitettua. Olihan siinä ahtautumista mm. liukuportaisiin (: Sekä onnistuin kadottamaan napin villakangastakistani niin oli vielä mukavempaa kävellä takki auki sateessa med pahvi ja kolme muovipussia. Onneksi nyt ollaan kotona ja takana yli kahdentoista tunnin yöunet, kyllä se oma sänky on kaikkein paras(:.

Roosat kynnet

En ehtinyt ennen kuvia siistimään kynnenpieliä, koska annan niiden yleensä siistiytyä ajan kanssa, joten lakasta iholla ei kovin kannata välittää (:

Toi lyhyt kynsi on kyllä aika sulonen ja varmaan piakoin pätkäsen kaikki yhtä lyhyiksi ja kokeilen jotain muuta väriä, mikä näyttää lyhyemmissä kynsissä paremmalle kuin pitkissä.

Tonnikalapasta

Tonnikalapasta: annos oli yhdelle aika reilu ja makaroni määrää hieman suurentamalla juuri sopiva kahdelle. Eli simpukan muotoisia makaroneja n. 1,5dl jotka keitetään ensin, tonnikalan samalla valuessa. Kun makaronit ovat valmiita kaadetaan vesi pois ja lisätään tonnikalaa (itse laitoin vajaan purkillisen) sekä oman maun mukaan majoneesia, jota saa olla aika reilusti. Maustaa saa oman maun mukaan, itse pistin pari tippaa tabascoa ja ketsuppia. Helppoa ja nopeaa yksinään kokkaavalle.