Raja tuli vastaan

Nyt se tapahtui, kauan pelkäämäni, ja odottamani asia. Tila/muisti loppui tältä blogilta kuvien kanssa (tietokone ihmiset varmaan puhuvat paljon hienommilla termeillä kuin minä) joten blogin muutto on edessä, koska pihinä en raski ostaa lisää tilaa.

Uusi ja samalla nimellä kulkeva blogini löytyy täältä:

http://maalaispaivakirja.blogspot.com/

(tarkka huomaa osoitteenkin olevan lähes sama)

Tipuitko kärryiltä? Eli siis sama höpöttely ja jaarittelu jatkuu samoin kuvioin (silti kehitystä tekstien suhteen toivotaan) uudessa blogissa koska tähän blogiin sen täyttyneen muistin takia (ja pihiyteni vuoksi) ei pysty enää kuvia lataamaan.

Tämä blogi on kuitenkin avoinna vielä kesän loppuun, joten vanhoja selityksiäni pääsee vielä parin kuukauden ajan lueskelemaan.

Syvä niiaus teille mukana olleille ja toivottavasti näemme uuden blogini linjoilla

<3:llä Susanna

Huomenta päivää

Eilen tosiaankin tuli juhlittua pyöreiden vuosien puolesta. Jotenkin tuntuu, että en ole osannut elää kunnolla, kun en ole saavuttanut näitä kahtena vuosikymmenenä mitään "merkittävää". Koska nuorempana ajattelin kakskymppisen olevan TOOSI vanha ja omaavan työpaikan, perheen yms... mutta todellisuudessa en ole osannut nauttia nuoruudestani. En tiedä miten siitä olisi edes pitänyt nauttia. Matkustella? Tehdä kaikkia typeryyksiä? No, minä olen elänyt "nuoruuteni" vähän rauhallisemmin (miksi ihmeessä ajattelen olevani nyt VANHA??? olenhan minä vieläkin nuori!!)





Mitä iltaan sitten kuului? Herkuttelua (unohdin kuvata ensimmäisen tekemäni voileipäkakun joka oli <333 hyvää), Aliasta, hauskoja juttuja, karaokea ja lyhyt baarikierros. Ei mitkään "vedetään perskänni" juhlat, ei sellane edes kiinnostakaan.

Tämän hetkinen näkymäni. Kello lähempänä neljää ja yövaatteet vielä päällä... pientä laiskottelua ilmassa?(; Ois niin kiva päästä jo sisustelemaan kaikkea (kyseistä huonetta ja talon muita huoneita), mutta en vielä viiti astua toisen varpaille melko vahvoine sisustusmielipiteineni

(onko siellä päässä sellaista sisustajaa, joka haluaisi päättää itse lähes kaikesta mahdollisesta, eikä anna sen toisen puoliskon puuttua talon sisustukseen?) -täällä päässä ainakin nousi käsi ylös (:

Lämmöllä

Huomenna juhlimme vanhenemistani (apua, pieni 20-vuoden ikäkriisi havaittavissa). Illalla vielä kauppaan ostoksille... menukin pitäisi vielä päättää... jospa tilais vaan pitsat jokaiselle niin tämä päivänsäde säästyis siltäkin vaivalta.

Sain porukoilta yhtenä lahjana toivomani lämpörullat. Niitä teistailemaan huomenna (:

Jospa nämä eivät polttaisi päänahkaani kuten parturissa viime keväänä kävi... auts...

Toivotaan aurinkoista vkloppua (plus mahdollinen työssäoppimispaikka mieleisestä paikasta saavutettu)

Joo joo rakastan

Ensi suudelman odottaminen saa perhoset pörräämään vatsassa. Nyt hän tulee lähemmäs -voi kuinka hyvältä hän tuoksuukaan!- ja mitä, nytkö pitäisi suudella, apua!!

Niistäkin hetkistä tuntu jo olevan ikuisuus ja toista alkaa oppia tuntemaan yhä paremmin. Nauretaan ja katsotaan syvälle silmiin. Jutellaan syvällisiä illalla toisen kainalossa. Entä mitä sitten, kun puhutaan tunteista? Ihastuminen on meille jokaiselle tuttu jostakin vaiheesta elämää, mutta entä sitten kun pidetään toisesta vieläkin enemmän. Mä tykkään susta. Niin mäkin susta.

Tykkäämisen jälkeen omalla kohtaa alkaa hämärä rajamaasto. Mitä sen jälkeen? Mistä sen tietää, että ihastuminen ja tykkääminen ovat takana ja pitäisi sanoa jotain hieman.... vakavampaa? Monesti olen joutunut pettymään rakkaudessa enkä osaa tulkita omia tunteitani, koska niistä puhuminenkaan ei ole minulle helppoa -ihme, koska olen kuitenkin nainen...

Minulta kysyttiin kerran rakastanko.

Mitä siihen voi sanoa jos ei itsekään tiedä mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu? Rakkausolohan on minullekin tuttu (siis se tunne kun ei pysty syömään nukkumaan yms kun ajattelee vain häntä). Mutta se ei ole rakkautta. Rakkaus syntyy ajan kanssa, se ei syty ensisilmäyksellä -romantikot, anteeksi...-

Minun piti vastata etten tiedä.

Olen saanut elää elämäni ihanimmat kuukaudet tänä vuonna ja minulle on sanottu kaikki ne ihanimmat asiat, jotka nainen tahtoo kuulla. Silti epäröin omien sanojeni kanssa. 

Rakastan sinua. Niin helppoa ja yksin kertaista. Silti niin monimutkaista. Mistä sen voi tietää rakastaako? Olisipa ihmiselämässäkin aitoja joutsenpareja -yhä useampi liitto kun tuntuu päättyvän liian aikaisin.

Nyt viime päivien aikana olen tutkinut itseäni enemmän ja kenties -huomatkaa kenties- pystyn sanomaan, että rakastan. Jos rakkaus on sitä mitä luulen. Toki olen melko nuori siitä puhumaan, mutta voin vain todeta, että

RAKASTAN

kuvat Weheartit