Mekkoja lakkiaisiin osa 1.

Meillä on tarkoituksena joko teetättää mekko tai tehdä se itse. Bubbleroomista löysin pari mallia, joista voisi ottaa vaikutteita siihen lopulliseen the mekkoon. Haluan sellaisen mekon, jota voin käyttää myös myöhemmin, joten mikään sateenkaari-yliampuvan erikoinen mekko ei saa olla. Siksi vasemman puoleinen kolmesta ensimmäisestä olisi paras. Mutta silti hieman tylsä?

Haalean roosassa mekossa on röyhelöinen helma, joka ei ihan iske, mutta väri ois ihan kiva. Musta saattaa taas mennä liian tummaksi kesämekosta, mutta kävisi värinsä puolesta lähes jokaisessa tilaisuudessa. Valkoisessa mekossa vasemmalla tosin oli ihana rusetti takana..

Mutta suosikkini::::: ihanan kesäinen "liehuvine" helmoineen, tuollainen kevyt mekko iskee ja lujaa, värimaailmakin on ihan ok, jos löytäisi vähäsen vastaavaa kangaskaupasta sitten. Ainoana epäilyksenä on että miten maksimekko passaa lyhyelle ja pyöreälle varrelle. Sekä tuo kaula-aukon "ahtaus". Mutta sen voi muuttaa omassa kaavoituksessa. Mutta kyllä tämä on tähän mennessä Se Oikea.

Sulkasato

Olen ihan huumaantunut sulkakoruihin ja tässä H&Mltä löytäväni lintuihanuudet. Minusta ne ovat ihanan keveitä ja keväisiä hempeine väreineen. Entä mites toi lintusormus? Aevan ihana!

Päivän näkymiä

Lehtipino yöpöytänähän ei ole mikään uus juttu, mutta jonneki ne lehdet oli saatava, kun siivouksen jälkeen eivät enää mahtuneet takaisin normaalille paikalleen, kuten eivät monet muutkaan tavarat. Magazines lehtilaatikkoa siis odotellessa ne toimittavat herätyskellon "pidikkeen" virkaa.

Kello on äidin opiskeluajoilta, toimii, mutta raksuttaminen vie hermot! Löytyisiköhän nykyään vastaavia kelloja ilman koko talossa kaikuvaa raksutusta?

Ja tämän viikon ostokset. Nyt oma rahankäyttöni on kyllä hieman riistäytynyt käsistä...

Ja ainii, useiden epäilyksien jälkeen taitaa tästä tytöstä tullaki ylioppilas! :D

Tulevaisuudesta

Äiti kertoo tienneensä jo siitä asti, kun olin pikkutyttö, että tulen ansaitsemaan "leipäni" kädentaidoilla. Piirtelin ja maalailin koko lapsuus aikani ja myöhemmin aloitin kirjottamisen. Yläasteen myötä piirtäminen jäi vähemmälle, mutta on ollut silti aina osana elämääni.

Yläasteella alkoi tulevaisuus sitten hahmottumaan. Viivotin tuli osaksi piirtämistä ja näin talojen pohjapiirrokset ja saamani The Sims peli saivat arkkitehtuurikärpäsen puraisemaan minua. Elokuvia katsellessaki saatoin huomauttaa kesken suutelu/tappelukohtaukset -katso mikä ikkuna/aivan ihana kattomaalaus/ jne...

Nyt lukiossa tulevaisuus on lähempänä kuin koskaan ennen ja mieli ei olekaan enään niin varma. Nyt pitäisi valita oman tulevaisuuden suunta. Näistä valinnoista riippuu oma tulevaisuuteni. Aika pelottavaa. Entä jos epäonnistun, entä jos en pidäkään siitä ammatista josta olen haaveillut kuusi vuotta, entä jos tuotan taas pettymyksen vanhemmilleni?

Olen vielä aivan sekaisin ja tuskin olen ainoa tässä asiassa. Löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat minua vanhempia eivätkä silti tiedä mitä tulevaisuudelta haluavat. Vuosien "haluan arkkitehdiksi" sanojen jälkeen en olekaan varma mitä oikeasti haluan. Milloin olisi oikea aika tietää?

Kuvat Google "floorpan"

Ei selittelyjä

Tässä olen viimeiset päivät tuskastellut tämän kivikautisen pöytäkoneen kanssa, voi mikset kannettava vois jo toimia... Sekä kehitellyt yliopiston ennakkotehtävää. Kuva puhukoot puolestaan.

Laiskan emännän lounas

Kalkkunapatonki: jokainenhan voi laittaa kalkk..  patongin sisään mitä haluaa. Omani täytin juustolla, kalkkunalla, kurkulla, tomaatilla ja salaatinlehdillä.

Tonnikalasalaatti: Sama juttu kuin edellisessä, salaattihan koostuu siitä mitä itse haluaa enkä anna tässä tapauksessa mitään maailmanparas salaatti ohjetta. Mutta itse pidin ja aikaa ei menny ku alle 5 min! Mitä siis tein? Kaadoin valmiiksi leikatut ja pestyt salaatinlehdet (joku tämmöinen kaupasta saatava valmispussi) kippoon, sekaan valutetut tonnikalat ja ananakset, sekä leipäkuutiot ja pilkotut tomaatit ja kurkua. Ja kuvassa näkyvä valkoinen mömmö on salaattikastiketta, jos jäi epäilyttämään (:

Huomisen vapauden ennenaikaista intoilua

Tulipas siinä pitkä otsikko... Nyt bloggaaminen on hidastunut pariksi päiväksi kirjoitusten takia - huomenna viimeinen ja sitten vois juhlia :) Kaiken vain pilaa se, että oma kannettavani sanoi sopimuksensa irti eikä käynnisty enää. Ja siellä on kaikki minulle tärkeät tiedostot mukaanlukien mm. edesmenneen koirani kuvat ja viime kesän hassuttelukuvat juhannukselta. Ne koulutehtävät eivät niinkään haittaa mutta noi kuvat, jos niitä en saa. Ja tällä pöytäkoneella millä kirjoittelen, ei ole minkäänlaista kuvan muokkausohjelmaa joten kuvatkin jäävät hieman "vaisuiksi" uutta kannettavaa odotellessa. Tuota romuahan minä en korjaa!

Taisin kyllä näistä kehyksistä mainita tulevana kesän projektina. Tarkoituksenahan minulla oli kuivattaa oikeita kukkia kirjapinon alla ja kehystää ne. No malttamattomuus voitti ja tulostin kuvat, jotka etsin täältä. Tulevaa omaa asuntoa odotellessa kehykset vain nojailevat kirjahyllyn päällä sopivamapaa paikkaa etsien.

Tämän viikon kynnet. Kynsien lakkaaminenkin meni tiistaina pitkän matematiikan lukemisen edelle, jonka koe oli siis keskiviikkona, eilen. Nyt vaan kävi niin, mutta toivottavasti läpi mennään! Kynsissä vaalea lakka hilelakkaa, joka ei kovin hyvin erotu, mutta valossa kimaltaa kivasti.

Lukemisen ohella olen aloitellut jo ennakkotehtävää . Mikä ihmeen hyönteiskaupunki??? Apua...

Tästä vaan uskontoa kertaamaan ja suunnittelemaan tulevan viikonlopun tapahtumia!

Niin ja anteeksi kirjoitusvirheitäni, en vaan ole tottunut tämmöiseen näppäimistöön...

Pikkulaukkuja

Kesän tullessa pikkulaukut tulevat taas enemmän käyttöön kuin talvella. Harmikseni vain muutamaan pikkulaukkuuni mahtuu myös rahapussini.

Valkoinen tikattu laukku kultaisella kettingillä Seppälä, pieni keltainen piristys City market, musta "timantein" koristeltu laukku hm, musta laukku rusetilla lapsuusajoilta asti ollut käytössä, Marimekon pikkulaukku ja ruskea laukku kirpputorilta.

Kevät intoilua

Mitkä asteet! Vaikka auringossa tosin, mutta sieltä se kesä tulee :) 

Aurinko paistaa ihanasti huoneeseen eikä todellakaan tekisi mieli lukea kirjoituksiin...

...vaan neuloa jättikaulahuivia ensi talveksi :)

Ja toki tuunata veljetä pöllimiäni kenkälaatikoita. Aikas paljon paremman näköinen kuin lähtötilanteessa (perus ruskee kenkälaatikko).

Tulevia projekteja

Eilen oli äidinkielen esseekokeen yo-kirjoitukset. Onneksi ne ovat nyt takana ja "vain" kolme edessä. Sitten kauan ansaitulle "lomalle" ennakkotehtävien ja pääsykokeiden lukujen pariin. Ihanaa....

Kuvat siis otsikon mukaan tulevia projektejani, joista lisää myöhemmin keväällä ja kesällä, kun kukat kukkivat... Paitsi kuvia valmiista projektista, jossa käytin eka kuvassa näkyvää lahjapaperia, myöhemmin tällä viikolla. 

Aivan ihanaa, kun aurinko paistaa ja tiet alkavat sulaa. Tule kevät tule tule hieman nopeammin. En malta odottaa, että talvitakit saa heittää syrjään ja aloittaa kesäpukeutumisen.

Odotatteko te miten kovasti kevättä ja kesää?

Vaaleat nakit

Tässä olisi kuvaa uudesta Mavalan lakastani. Kynsiä jouduin harmikseni lyhentämään lukuisten kolhujen katkaistessa osan kynsistä, kuten tuosta etusormen nakista huomaa. Pidän enemmän pitkistä kynsistä, koska omat sormeni ovat sen verran paksua mallia, että pitkät kynnet hieman niitä pidentävät ja "hoikistavat". Väri on ehkä hieman liian haalea, mutta oikeilla koristeilla tosi kivat. Nyt kaverina vain kultaiset tarrat -valkoiset olisivat olleet paremmat, mutta en löydä oikein mitään lakkaa minkä kanssa näitä kultaisia käyttää nii pistimpä sit tämän kanssa...

Pidättekö te enemmän pitkistä vaiko lyhyistä kynsistä?

Kohtelua ulkonäön mukaanko

Minulle on tapahtunut näin useaan otteeseen eri liikkeissä, joten myyjän "huonoa" päivää taikka yhtä tiettyä liikettä ei voi käyttää syynä saamaani kohteluun.

Olen siis huomannut, kun käyn läheisessä kaupungissa ostoksilla meikittä (aina ei vaan jaksa meikata eikä tarvikaan!) saan erilaista kohtelua kaupoissa kuin meikattuna. Sattumaa? En usko.

Joidenkin vaateliikkeiden myyjät katsovat hieman nenän varttaan pitkin meikitöntä tulijaa eikä hänelle suoda hymyä ja tervehdystä enempää asiakaspalvelua. Meikin kanssa olen saanut paljon enemmän palvelua, minulta tullaan kysymään tarvitsenko apua tms. ja kassalla ollaan iloisia ja saatetaan jutustella niitä näitä mukavia.



Kuinka paljon asiakkaan ulkonäkö oikeastaan vaikuttaa hänen saamaansa kohteluun? Onko meikitön asiakas vaikeammin lähestyttyvän näköinen? Oletetaanko enemmän laittautuneen asiakkaan ostavan enemmän ja häneen siinä tapauksessa "jaksetaan" panostaa enemmän? Vai mistä tämä oikein johtuu? -Kenties sittenkin vain pelkkää sattumaa?

Pinkin lumoissa -taas vaihteeksi

Elikkä eilen kaupasta tarttuivat mukaani ihanat höyhen korvakorut (Seppälä) sekä Mavalan Blush Pink kynsilakka. Kuvia lakatuista ja laitetuista kynsistä sitten myöhemmin.

Ja ps. herrasmies tekstin lukeneet: kävin eilen lounastreffeillä eikä tämä tyttö saanut sanansijaa siihen kuka minun lounaani maksaa -enkä se ollut minä! :D

Koruttaa

Päätin kuvata kaikki usein käyttämäni korut, kaikenlaisia koruja on tullut osteltua liikaakin ja suosikit ovat syntyneet ajan kanssa, kaikki muut lojuvat vain yhdessä isossa mytyssä, jota tuskin enää selväksi saisi.

Kaulakorut: Medaljonki Seppälä, Kukkakoru H&M, hopeinen sydänkoru perintöjä -ketju repii ihanasti niskahiuksia. Näistä kolmesta kukikas on eniten käytössä. Aito hopea ketju ostettiin ensin leijonan kaveriksi, mutta ketjun pituuden takia leijona uiskenteli rintojen välissä niin ostettiin uusi ketju. Pallo koru lahjaksi saatu, en tiedä onko hopeaa, ku käytössä on kulunut aika pahoin. Kaksi pitkää kaulakorua, "kultainen" hm, jota lyhensin joku 15cm ja toinen ginatricot. Lahjaksi saatu donitsi -alkaa aina tehdä mieli donitseja kun tätä käyttää NOTgood. Kultaiset korut -oinais, rippiristi ja vihreä kivisydän. Sekä mummolta lahjaksi saatu helmikoru -eivät aitoja. + Våga mistä en kehdannut enää kuvaa napata.



Rannekorut: ihan perus hopeinen koru peritty, Nomination rypäs, sitten pari helmikorua -sais olla enemmänkin (valkoinen, kultainen, roosa ja "kivinen" hm, kukallinen muistaakseni KappAhl), sekä rannekelloja, vihreä lahja ja valkoinen tilaajalahjana joskus saatu.

Ylisuuresta korvakoruvalikoimasta suosikkini: Isot helminapit GT, rusetit Seppälä, valkoiset hapsut, mustat pikkunapit, simpukkakorut ja hopeinen rinkulajuttu (ostopaikkoja en muista) sekä hm kultaiset korut, joiden ketjuja lyhensin koska ne saivat kaulan näyttämään lyhyemmältä. Sitten "aitoihin" koruihin: pinkit ja kirkkaat timantit, sydän korut, kultaiset ja hopeiset napit sekä valkoinen kukkanappi.

Sekä viimeisenä nakkisormien kauhut! Omistin joskus enemmän isoja sormuksia mutta tyhmyyksissäni menin ne myymään -nyt harmittaa ja kovasti! Kaikki hm paitsi oikeassa reunassa molemmat Kalevalaa.



Tuubirullalla

Päätin tehdä tuubihuivin kuviollisesta kankaasta, koska en löytänyt kaupoista mieleistäni. Mallia otin valmiista neulotusta tuubihuivista. Aluksi oli pientä loogista ongelmaa, joka selveni vasta, kun olin ommellut jokaisen tarvittavan sauman kiinni. Se oli mennyt väärin.

"Normaaleissa" tuubihuiveissa kuvasta hahmottuva pitkäsivu on auki ja "päät" kiinni. Omassani on pitkäsivu kiinni ja päät auki. Kaulaan laittaessa huivia ei voi siis kietoa ympäri vaan se "rullataan" kasaan kuten ensimmäisessä kuvassa. Well... Siitä tuli ihan toimiva noinkin ja hienoa ja nopea pelastus tuulisella ilmalla, kun nostaa putkiloa hieman huiviksi. Onni onnettomuudessa sanoisinko.

Kukallista kesää odotellessa

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut pitää yhä enemmän ja enemmän kukallisista kuoseista. H&M:n nettisivuilta bongasinkin upeita kevään uutuuksia. Toistaiseksi vain himoitsen näitä uutta tilausta odotellessa...

Nykyajan herrasmiehet

Juttelimme ystäväni kanssa siitä, että saako mies tarjota esim. elokuvaliput, jos mennään yhdessä elokuviin. Molempien mielestä se olisi vain outoa ja jälkeenpäin jäisi tunne, että olisi jotain velkaa. Mutta miten sanoa loukkaamatta toista, että maksan mieluummin oman lippuni.

Parisuhteessa ollessa sen voisi jotenkin sallia, koska silloin itselle jäisi mahdollisuus tarjota leffalippu ensikerralla. Mutta miten sinkkuna ollessa, kun käydään treffeillä? Elokuvat näyttävät esimerkkiä että mies maksaa, mutta kun se ahdistaa. Me naiset pystymme itse maksamaan tarpeemme, ainakaan minä en halua miehen maksavan osuuttani illasta. Se on fifty-fifty.

Yllättävien lahjojen saaminen sen sijaan herättää ajatuksen, mitä mies on tehnyt, että hän ostaa lahjan? Pakkohan sen ajatuksen taustalla on olla syyllisyydentunne tai vihjailu tulevasta. Näin minä naisena ajattelen. Ruusua ei voi vain antaa, siinä piilee jokin tarkoitus. Itse ahdistuin, kun tapailemani mies ilmoitti, että hän oli ostanut minulle yllätyksen ja se olisi paikallisessa kukkakaupassa. Heitin sen ruusun samontein roskiin. Häpesin käydä hakemassa ruusun itselleni. Miksi ihmeessä hän osti minulle ruusun, vaikka oli selvää että suhteemme ei kehittyisi pidemmälle.

Pieni herranmiesmäisyys on sallittavaa, jos sellaista suurimmalta osalta nyky miehistä edes löytyisi. Mutta nykyaikana pitää muistaa, että nainen ei kaipaa miestä pelastamaan, vaikka kivalta se saattaa välillä tuntua. Liika hössöttäminen ja liian vähäinen huomioiminen tulisi miehillä unohtaa ja kulkea sitä kultaista keskitietä.

Första Våga

Postissa saapuivat vihdoinkin odottamani Våga korusarjan kaula- ja rannekoru. Upean valkoiset helmet tulevat koristamaan kevään ylioppilaan olemusta. Mieli halajaisi samanlaisia myös vaaleanpunaisena, pitää katsoa saisko sellaisia kevään aikana lahjaksi..

Kip kop, kop kop?

Vihdoinkin sain mukaani nilkkurit, joita olen koko talven himonnut, alennusmyynnistä puoleenhintaan. Ainoa miinus oli että omaa kokoani löytyi ehkä väärän värisenä. Punaisessakaan ei tosin ole mitään vikaa, mustat vain kävisivät useamman muun värin kanssa.

Koron korkeus ei onneksi päätä huimaa eivätkä kengät ainakaan ensimmäisessä käytössä osoittuneet kovinkaan liukkaiksi. Hyvä niin, niin saan taas uuden parin kasvavaan korkokenkä joukkooni.

Ainoa miinuspuoli on vaan että välimatkat täällä on niin pitkät ja julkista joukkoliikennettä ei ole nimeksikään asti niin paikasta toiseen pitää liikkua omalla autolla -enkä osaa ajaa korkokengillä.. 

Kurkistus vaatimattomaan kosmetiikkaan

Eihän tämä rasva ja tökötti paljous ole lähelläkään mitä jossain blogeissa näkee, mutta en koe tarvitsevani tämän enempää tällä hetkellä. Hyvä niin, koska nämäkin nielevät kivan siivun opiskelijan budjetista. Päivittäin käytän (pv) Lumene natural code kasvovoidetta, Neutrogenan blackhead eliminating daily srub, Nivean vadelmalle tuoksuvaa vartalovoidetta.



Hiuksille Wella värjäävä punashampoo (viikottain v), XZ suklaa vanilija hoitosuihke (pv), Loreal kuumuutta suojaava hoitoaine (harvoin käytettävä hk), Cutrin Sensitivism hius"kiinne" (hk - en laita hiuksiani joka päivä, harjaus riittää useimmiten), Color mask pepper pitää punaiset hiukset punaisina (hk)



Cutrin repairism hoitonaamio (v) - toi eloa 2. käyttökerran jälkeen kuiviin latvoihini. 

Huima kokoelma hajuvesiäni (olen melko laiska näiden käyttäjä ja pitäydyn hyväksi huomaamassani tuoksussa pitkään) Celine Dion -en muista mikä ja Puma Flowing. (hk)

Sekä toki Labello huulirasva (pv), Veet kulmavaha (hk), Maybeline tekoripsiefekti maskara (v) ja maXfactor lasting performance (v) - viikottainen siksi koska vietän suurimman osan viikosta ilman minkäänlaista meikkiä.

Tässäpä nämä suurimmaksi osaksi ovat. Kaikkia meikkejä en tähän ottanut mukaan, vain ne joita useimmiten käytän. Olen oikeasti todella todella laiska meikkaaja! Mietin vain millainen meikkauspaine tulee, kun muutan syksyllä pieneltä paikkakunnalta isompaan...