keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Guddi

Kävin lakkiaisrahoillani turruttamassa vähän tädiltäni perittyä himoa laukkuihin, joita olen tiuhaan tahtiin myös yrittänyt myödä pois nurkista pölyttymässä. Tämä kaunokainen kuitenkin tarttui mukaani monine ominaisuuksineen. Myydä selitti minulle minuutti tolkulla laukun "erikoisuuksia". Selvä, melkein vois sanoa että kaikki löytyy.


+koko, väri, irrotettava olkahihna, hopeiset yksityiskohdat


+ mukana tullut pöytälaukkukoukku vai millä nimellä sitä nyt kutsuttiin. Ensin epäröin, että eihän tollane mitenkään toimi, mutta kyllä se vaan toimii.
+ tila kannettavalletietokoneelle, kolme vetoketjutaskua (ulkona 1 ja sisällä 2) sekä kännykälle tasku ja kaksi "lokeroa" jotka jakaa vetoketjullinen taskuseinämä.
- Vetoketjujen yksityiskohdat jokaisessa vetoketjussa liikaa
- Läppä vaikea sulkea laukun ollessa ei-pullollaan

Tässä vielä parempi kuva netistä etsittynä:

Bagsac Guddi

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

M niinkuin

mäkäräinen.

Mistä niitä syöpäläisiä oikein tulee? Tekisi mieli nauttia todenteolla auringosta ja ulkona oleskelusta, mutta ne pienet paholaiset pörräävät kimpussa jatkuvasti. Mitään karkotteita en uskalla käyttää laikukkaan ihon pelossa, mutta jotain kyllä täytyis keksiä. Kuistilla lukiessani ja kynsiä lakkaillessani näitä pieniä ystäviä oli todellakin liiaksi asti.

Tänään pestiin mummon kanssa mattoja (koti pihalla hetekan päällä luonnon vesistöjä säästellen) mutta todellisuudessa nautimme mansikkatuuteista ja eno teki suurimman työn. Mitäs sitä siihen pistämään omaa lusikkaa soppaan, kun näytti se onnistuvan ilmankin. Sain myös ensimmäiset rusketusraitani ja valkoisen laikkuni rintaani, joka on jo parina kesänä alkanut ilmestyä.

Huomenna olisi koiran häkin uudelleen maalausta (viimeksihän se maalattiin vuonna 1990). Siihen asti toivon pikkusen pysyttelevän kopissaan, koska mäkäräiset kiusaavat sitäkin. Kaikki karvattomat/vähä karvaiset kohdat on syöty. Pitäisi netistä etsitä mahdollinen mäkäräkarkoite koirallekin.

Niinpä niin, osataan me kaikki ottaa rennosti välillä.

Oksittu


Oksaiset kesäkynnet osa 1. Kuviosta oli tarkoitus tulla hieman koukerompi, mutta käden vakautta pitää vielä harjoitella rutkasti, joten viivat muodostavat erehdyttävästi oksa kuvion kynnelle. Ei siinä mitään, ei pahalle näytä tämäkään. Kesässä on se ihanaa, että uskaltaa käyttää kirkkaampia värejä (tämä lakkaus ei niihin kyllä kuulu) ja tietyt värit näyttävät todella hyvältä ruskettuneen ihon kanssa. Siitä puheenollen, ylös, ulos ja aurinkoon lukemaan (:

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Lakitettu ja juhlittu







Tulipa melkoinen kuva joukko lisättyä. Harmikseni kukaan ei muistanut ottaa kuvia juhlien aikana tarjoilusta taikka muutenkaan juhlahumusta. Valkolakkista tyttöä tosin kosiskeltiin kokoajan kuviin...

Meillä juhlittiin kahtena päivänä ja eilen meinasin jo nukahtaa istualleen vieraiden jutellessa jostain renkaan vaihdosta. Ei siinä mitään, mahtavat juhlat takana ja elämä edessä. Pitäisi vaan tietää mitä nyt. Vai pitäisikö?

Tämä väsynyt juhlia lähtee nyt auringosta nauttimaan ja onnittelee kaikkia lakin saaneita ja valmistuneita.

Ihanaa kesän alkua!