Stressaamisesta ja epävarmuudesta

Olin koko peruskouluaikani ns. koulukiusattu. Ainoat kaverini syrjivät minua ja saivat minut tuntemaan itseni vähempiarvoiseksi, kun he eivät noteeranneet mielipiteitäni ollenkaan. Minä kasvoin siihen hiljaisen tytön rooliin taka-alalla. Sitten meidän kolmen tytön kopla hajosi ja jäin kahdelleen toisen kaverini kanssa. Minusta tuli hänestä riippuvainen enkä uskaltanut tutustua muihin ihmisiin. Vaikka olen melkein päässyt tämän kaiken ylitse, menneisyys on silti muovannut minusta sen mikä olen edelleenkin. Hiljainen tyttö siellä nurkassa, joka ei uskalla katsoa muita silmiin.

Onneksi olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, joiden seurassa uskallan puhua, enkä tunne etteikö minua arvostettaisi. Silti vieraille ihmisille puhuminen jännittää edelleen. Jännitän, jos pitäisi soittaa esim. virallinen puhelu jonnekin konttoriin, kuten nyt pitäisi soittaa uskonnon opettajalle, miten yo-kirjoitukset meni. En uskalla, jännitän. Tiedän ettei siinä ole mitään jännitettävää, opettajalle soittamisessa. Jännitin myös yksin matkustamista tätini luokse isompaan kaupunkiin. "Onhan tämä oikea juna?" "Missä minä nousen pois kyydistä?" jne...

Jännitys on jatkuvaa ja se on muuttunut stressaamiseksi. Nämä asiat joita olen ennen jännittänyt, nyt stressaan. Keho käy jatkuvasti kierroksilla, enkä puhu stressaamisesta siinä normaalissa muodossa. En stressaa ns. henkisesti vaan vatsallani. Tavallaan piilostressaan, koska tunnen stressin mahassa, miten se alkaa myllätä ja menee kipeäksi. Tämä alkoi lukion ensimmäisenä vuonna.

Sitten huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Pääsin tutkimuksiin ja lääkäri totesi, että sairastan lievää crohnin "tautia" ja sain sitä helpottamaan onneksi lääkkeet. Ne todellakin toimivat, vaikkeivat ne tee muuta kuin pitävät vatsani jonkun pitoisuuden oikeana. Nyt kirjoitusten jälkeen en ole syönyt lääkkeitä, koska uskoin, etten tarvitse niitä. Mitä minä stressaisin, kun ei ole kouluakaan?

Olin väärässä. Minulla on jatkuvasti pala kurkussa ja jännitän, stressaan. Stressaan sille opettajalle soittamista, stressaan pääsenkö läpi yliopiston ennakkotehtävästä, stressaan ehdinkö ajoissa sovittuun tapaamiseen, stressaan käydä koirani kanssa lenkillä, koska pelkään sen vetävän itsensä taas pannasta irti, stressaan siitä että minun pitäisi siivota huoneeni mutten jaksa, stressaan kuukautisistani, stressaan puhua äidilleni tunteistani ja ihmissuhteistani jne... Tämä tunne vain pahenee päiväpäivältä, mutten haluaisi palata popsimaan lääkkeitä. Haluaisin selvitä ilman niitä, mutta se mahdollisuus näyttää vielä liian kaukaiselta.

Hyydytettävä mansikkakakku

Hyydytettävä mansikkakakku:Pohja: 750g voita, 150g ruis-digestivekeksejä.

Aseta leivinpaperista leikattu irtopohjavuoan pohjan (22-24cm halk.) kokoinen pala vuokaan sekä (en itse laittanut näitä suikaleita, koska käytin silikonista vuokaa) erikseen leikatut suikaleet vuoan reunoille. (Paperit tarttuvat paremmin märkinä) Sulata seuraavaksi voi ja hienonna keksit muruiksi ja sekoita sulaneen voin kanssa. Laita seos vuoan pohjalle tasaisesti.

Täyte: 5-6dl mansikkalohkoja tai 2½-3dl mansikoita soseena, 1½ dl sokeria, 1tl vaniljasokeria, 7 liivätelehteä, 2dl kuohukermaa, 2rkl sitruunamehua, 1prk/200g maustamatonta tuorejuustoa sekä 1prk/250g maitorahkaa.

Siivilöi pakastemarjoista (tähän aikaan vuodesta tuskin vielä tuoreita mansikoita on) mehu talteen. Soseuta marjat. Lisää tähän sokerit. Laita liivatelehti likoon viideksi (5) minuutiksi kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Purista vesi pois liivatteista ja liota ne kiehuvan kuumaan sitruunamehuun -ei saa keittää! Sekoita tuorejuusto, rahka ja marjasose keskenään. Lisää valuttaen ja samalla sekoittaen liivatesitruunaliemi mukaan. Viimeisenä sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja peitä foliolla. (Ohje käskisi nyt kakun antaa odottaa jääkaapissa huomiseen, mutta itse tein kakun aamusta ja jatkoin illasta seuraavanlaisesti...)

Kiille: 2dl punaista mehua -voit käyttää aiemmin siivilöityä mehua, 1dl hyytelösokeria.

Jos haluat kiilteeseen marjoja, lisää ne ennen kiilteen laittoa. Kuumenna mehu kattilassa kiehuvaksi ja lisää hyytelösokeri. kiehauta. Anna jäähtyä kolmesta neljään (3-4) minuuttiin ja kaada kakun päälle. Anna kakun olla kylmässä vähintään 2tuntia ennen tarjoilua, jotta kiille ehtii jähmettyä.

En ehtinyt saada kuvaa kokonaisesta kakusta, koska se meni parempiin suihin ennen kuin ehdin kameran kanssa paikalle(:

Jotain valmistunutta

Tämä projekti ei kyllä vielä ole ihan valmis, kun neliöitä tulisi virkata reilusti yli 90kpl ja vasta puolivälissä ollaan. Mitä niistä siis syntyy? Tyynynpäällinen.

Yli kaksimetrinen kaulahuivi odottaa vain lankojen päättelyä ja ensitalvea. Kuvassa hieman liian keltainen väri, mutta luonnonvalkoisesta huivista on siis kyse.

Lapaset tehty kaksinkertaisella langalla, koska koira söi edelliset lämpimät hanskani käyttökelvottomiksi. Näistä tuli hieman liian pienet, paitsi peukalon kohdalta, jonne mahtuisi kaksin kappalein peukaloita, johtunee siitä että kaksi lankaa käyttäytyy yhdessä eritavalla kuin yksi.. Väreinä kirkas punajuuren pinkki ja sininen, joka hieman saa violettia sävyä pinkin kanssa.

Sekä viimeisenä yksinkertainen panta. Lähitulevaisuudessa aion yrittää hieman monimutkaisempaa, kenties palmikoita, koska nyt tuo sileänä neulottu lähtee ikävästi rullalle kiertymään..

Pinaattiohukaiset

Pinaattiletut:maitoa 4dl, yksi muna, 1½tl suolaa, 2½dl vehnäjauhoja, 1rkl öljyä sekä yksi pussi (n.150g) pakastepinaattia. Muista ottaa pinaatti hyvissä ajoin sulamaan, taikka sulata se mikrossa, kuten tämä neiti hätähousu teki.

Sekoita kaikki ainekset maitoon ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista lopuksi juoksevan margariinin kanssa. Valmiita lettuja maistellessa tuli ilmi, että taikinaan olisi voinut pistää mukaan hyppysellisen sokeria.