Äiti kertoo tienneensä jo siitä asti, kun olin pikkutyttö, että tulen ansaitsemaan "leipäni" kädentaidoilla. Piirtelin ja maalailin koko lapsuus aikani ja myöhemmin aloitin kirjottamisen. Yläasteen myötä piirtäminen jäi vähemmälle, mutta on ollut silti aina osana elämääni.
Yläasteella alkoi tulevaisuus sitten hahmottumaan. Viivotin tuli osaksi piirtämistä ja näin talojen pohjapiirrokset ja saamani The Sims peli saivat arkkitehtuurikärpäsen puraisemaan minua. Elokuvia katsellessaki saatoin huomauttaa kesken suutelu/tappelukohtaukset -katso mikä ikkuna/aivan ihana kattomaalaus/ jne...
Nyt lukiossa tulevaisuus on lähempänä kuin koskaan ennen ja mieli ei olekaan enään niin varma. Nyt pitäisi valita oman tulevaisuuden suunta. Näistä valinnoista riippuu oma tulevaisuuteni. Aika pelottavaa. Entä jos epäonnistun, entä jos en pidäkään siitä ammatista josta olen haaveillut kuusi vuotta, entä jos tuotan taas pettymyksen vanhemmilleni?
Olen vielä aivan sekaisin ja tuskin olen ainoa tässä asiassa. Löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat minua vanhempia eivätkä silti tiedä mitä tulevaisuudelta haluavat. Vuosien "haluan arkkitehdiksi" sanojen jälkeen en olekaan varma mitä oikeasti haluan. Milloin olisi oikea aika tietää?
Kuvat Google "floorpan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti