Kauntri gööl in the sidii

Kaupunki elämää päivä 1.

Viikon itsenäinen loma kaupungissa. Jaiks. Asun yksin veljen kämpillä viikon ja yritän tässä muka jotenkin lomailla samalla. Ainakin saan ensimakua yksin asumisesta, josta päästääkin tämän postauksen pohdintoihin yksinasumisen hyvistä ja huonoista puolista.

Ruoka: Pidän ruuanlaitosta ja on kiva kokeilla kaikenlaisia uusia juttuja, mutta kun kaapit ammottavat tyhjyyttään, niin ei sitä tule laitettua mitään erikoista. Eikä pelkästään itseään varten jaksa kokata suurempia. Kotonahan se oli eri asia, kun kaapeista löyty vaikka mitä makaroneista kanafileisiin. Täällä hyvä että edes suolapurkkia löytyi.. Sekin piti tuoda kotoa. Ruokaa tulisi laittaa ennen kuin on nälkä, niin siihen kokkaamiseenki jaksaa keskittyä. Tämä tyttö sen sijaan alkoi hamuilla ruokaa, kun maha huusi nälkäänsä. Eihän siinä auttanut kuin kauppaan mennä ja ostaa jotain nopeaa. Yh...

Kauppareissu: Tyynynpäällisiä, sisustustavaroita, pyyhkeitä, vaatteita, kynttilöitä.... miksi se katse hakeutuu kaikkeen muuhun kuin mitä ostoslistalla lukee. Oli ihana suunnitella ennen kauppaan menoa, mitä söisi viikon aikana. Sitten muistin minimaaliset keittiötilat ja päädyin valikoimaan valmisruokia. Kukaan ei ollut sanomassa mitä ostetaan, itse sai päättää ja ostaa ruuat. Niin, yllättävän kalliiksi tuli kauppareissu. Ei sitä ajattele ennen kuin itse joutuu ostamaan muutakin kuin pillimehun ja kolmioleivän. Ruokahan maksaa ja omilla rahoilla pitäisi nekin raskia ostaa. Ja siinä nälkäisenä tulisi vielä välttää heräteostokset niin makeisten kuin kynsilakkojen puolesta. Aurinkoisen ilman vuoksi lipesin ostoslistalta ja ostin jäätelön. Eihän se haittaa..


tytön asuminen näkyy jo kahden pojan solussa...

 Siivoaminen: Nauttisin tästäkin enemmän, jos kyseessä olisi oma asunto. Tavaroiden asettaminen omille paikoilleen ja omia ruutineja luoden. Asunto on nyt siinä kunnossa kuin voi olettaa, kun kaksi poikaa asuu samassa osoitteessa. Pölyä, kuolleita ötököitä, rasvatahroja seinillä... Siivoaminen kotona tuntuu lähes pakkopullalta, mutta täällä olen jo siivonnut kylpyhuoneen ja keittiön lattian. Vissiin alitajunta ymmärtää ettei kukaan muu tätä sotkua täällä siivoa. Miksi "oman"asunnon siivoaminen tuntuu lähes huvilta verrattuna lapsuuden kodin siivoamiseen?

Yksinäisyys: Oli yllättävää huomata, että yksin asuminen on aika yksinäistä. Asetuin tänne eilen ja ainoan kerran kun olen puhunut vuorokauden sisään oli kassaneidin kanssa käyty keskustelu. Apua! Tämä mykkäolo on aika outoa eikä itekseen osaa oikein puhua. Sitä vain on hiljaa kämpillä ja touhuilee asioita. Musiikin tahdissa laulaminen kenties helpottaa vähäsen puhumisongelmaani, taikka se on vain sitten alettava lukea kirjaa ääneen.


heräteostos vol. 2

 Tästä yksinelämisen ihanuudesta ja kamaluudesta nauttien taidan vilkaista, jospa sitä kehtaisi kaappeja vähän putsailla...

ps. onko kenelläkään ollut samanlaisia mietteitä asettuessaan omilleen?