Alku

Pieni hymy ja kupponen kahvia. Sitten istutaanki jo sohvalla,

molemmilla ääni jännityksestä kireänä.

Naurua ja katseita, ohimeneviä kylmiäväreitä,

elekieltä ja pian taas ikävöidään.

Perhosia vatsassa ja outoa hymyä päivisin, odottaen,

että kohta taas kohdataan.

Kynttilänvaloa ja kaulakoru yöpöydällä, siihen se sopii,

puhelimesi viereen. 

Valloitetaan toisen reviiri hiljalleen,

aloitetaan kääntämällä wc-paperirulla oikein päin.

Suunnitellaan mielessä sisustusta uudelleen,

kuunnellaan sydäntä korvalla.

Annetaan kellon soida, käännetään kylkeä,

ja nukutaan toiset kymmenen tuntia.

Sankarillisia tulileikkejä, vauhdin hurmaa ja jäisiä teitä,

ei ne kiehdo, vaikka tuntuukin kivalta.

Katsotaan minne tarina vie,

tämä on vain alku.